Tässä olisi ohje viime postauksen villasukkiin. Kirjoitin sukkaohjeen pääosin jälkikäteen valmiita sukkia tutkailemalla, koska en raapustanut ohjetta valmiiksi sukkia neuloessani. Tästä syystä ohjeessa saattaa olla painovirhepahiksia, joten pitäkää oma järki ja mielikuvitus hereillä, kun neulotte sukkia tämän ohjeen mukaan. Sukkaohje on tarkoituksella vain suuntaa antava. Kommentteihin saa heittää palautetta ohjeesta ja yritän vastata niihin parhaani mukaan. Olisi hurjan mukavaa kuulla, jos joku innostuu postaamaan blogiinsa sukista, jotka on neulottu tällä ohjeella. Mutta pidemmittä puheitta Stellan uusi sukkaohje s´il vous plait.

Me kaksin kahrestaan - Stellan oma ohje (koko noin 39)

Malli: oma, sukan aloittaminen kärjestä ja tiimalasikantapää

Lanka: Vuorelman Veto (85% villaa, 15% polyamidia, puikot 3.5-4.5 mm, pesu 40-asteessa, silitys yhdellä pisteellä, 10 x 10 cm mallineule: 25-26 s x 36 krs.)

Puikot: 3 ja 3.5 mm:n sukkapuikot

Ohje: Luo 3.5 mm:n puikoille 10 silmukkaa ja neulo ne oikein. Poimi sitten sileältä puolelta toiselle puikolle 10 s. Neulo kaikki 20 s oikein samalla jakaen s:t neljälle puikolle. Neulo sukan kärkeen lisäyksiä joka krs:lla kunnes sinulla on 13 s/puikko. Neulo vielä kerros oikeaa.

Aloita hunajakenno-palmikkokuvio. Ks. kaavio, jonka leveys on kahden puikon silmukat eli 2 x 13 s (neulo kahdella muulla puikolla oikeaa). Yhden hunajakenno-mallikuvion korkeus on XIII krs. Aloita kaavion lukeminen nuolen kohdalta. Neulo jalkaterää ennen kantapäätä 4 kokonaista hunajakennoa ja viidennestä hunajakennosta kerrokset I-XI.

Neulo vartta lisäyksiä tehden niin kauan, että hunajakennoja on sukassa yhteensä 15. Neulo viimeistä hunajakennokuviota kerrokseen XI asti. Nyt sinulla on sekä 1. että 2. puikolla 22 silmukkaa, ja puikoilla 3. ja 4. edelleen 13 s/puikko = työssä yhteensä 70 s.

Aloita tämän jälkeen joustinneule (1 o, 1 n), mutta hunajakennokuvion kohdalla neulo 6 s oikein eli

1. puikon silmukat: 1. n, 2. o, 3. n, 4. o, 5. n, 6. o, 7. n, 8. o, 9. n, 10. o, 11. n, 12. o, 13. n, 14. o, 15. n, 16. o, 17. n, 18. o, 19. n, 20.-22. o

2. puikon silmukat: 1.-3. o, 4. n, 5. o, 6. n, 7. o, 8. n, 9. o, 10. n, 11. o, 12. n, 13. o, 14. n, 15. o, 16. n, 17. o, 18. n, 19. o, 20. n, 21. o, 22. n

Jatka joustinta 3. ja 4. puikoilla, mutta neulo 3. puikon viimeinen ja 4. puikon ensimmäinen silmukka oikein yhteen niin saat joustinneuleen jatkumaan oikealla tavalla koko varren ympäri. Vaihda työhön sitten ohuemmat eli 3 mm:n puikot ja neulo joustinta vielä 9 kerroksen verran.

Lopuksi jatka joustinta tasoneuleena niin, että sukan eteen muodostuu halkio. Nosta aina kerroksen ensimmäinen silmukka oikein neulomatta. Näin saat halkioon siistit reunat. Kun olet neulonut vartta tasona 20 kerrosta, päättele silmukat ja katkaise lanka. Sitten on edessä enää langanpäiden päättely ja sukat ovat valmiit.

Huomasin taas kerran ilmoituksen villasukkakisasta Suuressa Käsityölehdessä elokuussa (nro 8/2009), ja sen jälkeen meikäläistä vietiin. Idea konkretisoitui sukkapuikoille ja osallistuin kisaan silkasta luomisen innosta.

Nyt kisa on kisattu, ja sukkakisan sato oli näyttävästi esillä Kädentaidot-messuilla Tampereella. Messuilla poiketessani suuntasin heti ensimmäisenä katsomaan sukkanäyttelyn ja olin laskevinani, että kisaan oli osallistuttu ainakin sadalla sukkaparilla. Näyttelyn antia katsellessa ei voinut muuta kuin ihailla toisten kättentöitä ja huikeita ideoita. Kolmen palkitun sukkaprin valitseminen on ollut varmasti hikinen urakka, mutta kyllä voittajasukat olivatkin kauniita lajinsa edustajia. Kaikki palkitut olivat monivärisiä ja kaikissa taisi olla lisänä virkkausta tai kirjailuja. Mielenkiinnolla odotan, kun voittajasukkien ohjeet julkaistaan tulevissa SK-lehdessä. Seuraavaksi lisää otoksia omista jalanlämmikkeistäni.

Me kaksin kahrestaan - Stellan oma sukkaohje

Malli: oma + sukan aloittaminen kärjestä + tiimalasikantapää

Lanka: Vuorelman Veto (85% villaa, 15% polyamidia, puikot 3.5-4.5 mm, pesu 40-asteessa, silitys yhdellä pisteellä, 10 x 10 cm mallineule: 25-26 s x 36 krs.)

Puikot: 3 ja 3.5 mm:n sukkapuikot

Muuten Kädentaidot-messut tuli vaellettua hiukan vasemmalla kädellä (huom. olen oikeakätinen), koska edellisenä yönä unet olivat jääneet vähiin. Syy valvomiseen oli kuitenkin perusteltu, sillä olin elämäni ensimmäisellä Lauri Tähkän & Elonkerjuun keikalla Tullikamarin Pakkahuoneella Mansessa. Bändi vastasi mielikuvaani ja hoiti keikan kunnialla. Lisäksi Tähkän poppoo soitti kiitettävästi lempparibiisini. Mutta muuten Tullikamarin Pakkahuoneen akustiikasta minulla ei ole mitään hyvää sanottavaa. Korvatulpat muistin ottaa mukaan, mutta en voinut niitä kuitenkaan pitää, koska sitten en saanut lyriikasta mitään selvää. Eipä silti, en minä ilman korvantukkeitakaan tahtonut saada sanoituksesta selvää, mikä tietysti latisti rankasti koko keikkakokemusta. Tässä tunnelmatuokio keikalta kännykkäni uumenista.

"13-14.11.2009 Tampereen Pakkahuoneet.

Mun mielestä Pakkahuone on Suomen paras keikkapaikka.
Jos saimme peräkkäisinä iltoina 1700 ihmistä paikanpäälle ei siinä voi muuta kuin liikuttua. 
Meillä on Tullikamarin pehtoori Mikko Puskan kanssa pitkä historia.
Mikko otti meitä keikoille jo duoaikoina vuonna 89.
20 vuotta on nylkytetty yhteistä taivalta ja nyt on isoo tupa turvoksisa.
Kyllä siinä kupilliset piti kilistellä.

Meillä oli armotoon lataus päällä molempina iltoina.
Tamperelaiset ovat kuin kuppi kuumaa vaniljatoffeeta pikkupakkasessa tehdyn hiihtoreissun jälkeen. Lempeä, leppeä löyhy pukkaa ulos saunan oven raosta. Käsittämättömän hieno tunnelma. Soitimme hullun lailla, raivokkaasti lempien, rakastellen koko maailmaa.
Väki komppasi huumeena mukana. 
Kuva halliperukoille asti, kädet ilmassa olevasta, musiikin viemästä yleisöstä piirtyy verkkokalvolle ainiaaksi. 

Kiitos Tampere!"

-- Tarina löytyy Lauri Tähkä&Elonkerjuun kotisivulta Uutiset-osasta; tekstin kynäilijä Simo Ralli --

Hiukan jäi jurppimaan, että en jaksanut tallustaa Kädentaidot-messuja läpi niin perusteellisesti kuin olisin halunnut. Kuitenkin olen onnellinen, että ehdin nähdä niinkin paljon. Minusta tuntui, että messuilla oli paljon uusia yrittäjiä eli messujen ensikertalaisia, mutta tämä on vain oma tuntumani. Toisaalta haluaisin, että Kädentaidot pidettäisiin kahdesti vuodessa ja väitän, että silti nähtävää olisi riittämiin molemmille kerroille.

Joulukortit sain posteljoonin matkaan ajoissa kuin ihmeen kaupalla. Osan tein 3D-tekniikalla, koska ostin Kädentaidoilta sellaisen 12 3D-korttiarkin setin. Loput joulukorteista tuunasin vanhoista joulukorteista, joita on vuosien varrella kertynyt jo niin paljon, että osan voin hyvin hyödyntää uudelleen askartelussa. Vanhoja kortteja tuunatessa paperiliima tosin temppuili, ja osasta korteista tuli vinkuravänkyröitä, mutta se ajatushan on tärkein. On se.

Arpaonni suosi minua Naukuvat lankakerät -blogin synttäriarvonnassa, että iso kiitos ja halaus mainiosta palkinnosta bloginpitäjä Sonja! Ihanuuksia: italialaista lankaa, kotimaisia karkkeja, hyväntuoksuista teepuusaippuaa ja joulukalenterin sisältävä kirjekuori saapui noudettavaksi postiin juuri silloin, kun todella kaipasin piristystä. Et arvaakaan Sonja, miten paljon arvontapalkintosi minua ilahdutti!

[Langat ovat uusi tuttavuus: italialaista Kid Melange -lankaa. Vielä on pohdinnassa mitä niistä syntyy. Langat ovat kuin kameleontit: valaistuksesta riippuen välillä langat näyttävät tummanvioleteilta ja välillä tummanruskeilta.]

Nyt juttu ei luista tämän pidemmin, vaikka omalla ohjeella neulotut sukat olisivat valmiit blogattavaksi. Olen ollut kipeänä ja lasaretissa, mikä on vienyt voimat (huom. Sonjan lähettämät karkitkin ovat vielä syömättä, joten olen ollut todella kipeä). Mutta kunhan tästä taas tokenen, niin rustaan uutta juttua tänne blogistaniaan.

[Hyvää joulunodotusta kaikille blogini lukijoille!]

[Lisäykset samoissa kohtaa eri kerroksilla tekevät pannulappuihin hauskan efektin.]

[Trois dessous-de-plat = kolme pannulappua]

Malli: omasta päästä
Langat: turkoosi (Novitan 7 Veljestä; 75 % villaa, 25 % polyamidia), vaaleanvihreä ja luonnonvalkoinen (100 % akryyliä)
Virkkuukoukku: 2.5 mm

Halusin antaa kättentöitä lahjaksi pyöreitä täyttävälle syntymäpäiväsankarille, joten virkkasin lahjapakettiin kolme pannulappua. Taas kun ei ole hetkeen pannulappuja virkannut, olivat rutiinit unohtuneet, mutta sain sentään kolme aika lailla toisiaan muistuttavaa patalappua valmiiksi. Usein olen virkannut tasaisen pyöreitä pannulappuja lisäämällä silmukoita eri kohtaa eri kerroksilla. Nyt virkkasin lisäykset aina samaan kohtaan, minkä ansiosta pannulapuista tuli seitsenkulmioita. Värit sointuvat mielestäni mukavasti yhteen, mikä tietysti toi lisäinspiraatiota virkkuutöiden valmiiksi saattamiseen. Viimeistelyn tein höyrysilityksellä, ja nyt virkkuut ovat jo matkanneet uudelle omistajalleen. 

[Ensi kerralla valitsen isomman virkkuukoukun, koska virkkuu 2.5 mm:n koukun kanssa oli näillä langanpaksuuksilla melkoista nykertämistä.]

[Lähikuvaa pannulapun kiinteistä silmukoista.]

Innostuin poimimaan puolukoita taas tänä syksynä Pohjanmaan lakeuksilta mökin lähimetsästä. Kokonaissaldoni taisi olla noin seitsemän litraa. Kaksi litraa keitin hilloksi, jota olen jo käyttänyt aamupuuron mausteeksi.

Elokuvakulttuuria olen harrastanut lähiviikkoina kahteen otteeseen, koska leffateattereissa pyörii kaksi ensimmäistä osaa Stieg Larssonin Millennium-trilogiasta. En ole lukenut yhtään Larssonin teosta, enkä hetki sitten tiennyt tästä edesmenneestä ruotsalaisesta toimittaja-kirjailijasta mitään. Sitten satuin lukemaan erään toimittajan mielenkiintoisen artikkelin Larssonista. Jutussa toimittaja suri jo etukäteen sitä, että poistuessaan elokuvista trilogian päätösjakson nähtyään, tietää, ettei neljättä osaa enää koskaan tule. Niin kiinnostuin Stieg Larssonin teoksiin perustuvasta elokuvatrilogiasta, ja menin leffaan.

En pysty vertaamaan näitä kahta näkemääni elokuvaa: Miehet jotka vihaavat naisia (Män som hatar kvinnor) ja Tyttö joka leikki tulella (Flickan som lekte med elden) mihinkään muuhun elokuvaan, enkä halua ruotia niitä tässä sen syvällisemmin, koska elokuvien aiheet ovat sen verran rankkoja ja molemmat elokuvat olivat hyvin järisyttäviä. Ohjaaja vaihtuu elokuvien välillä Niels Arden Oplevista Daniel Alfredsoniin, ja sitä ei voi olla huomaamatta. Jo tämän vuoden lopussa elokuviin tulee trilogian päätösjakso: Pilvilinna joka romahti (Luftslottet som sprängdes), jonka on ohjannut sama ohjaaja kuin trilogian toisen osan eli Alfredson. Tiedä sitten miten paljon nämä elokuvat eroavat Larssonin kirjoista, mutta ihan lähiaikoina en niitä ainakaan aio lukea. Onkohan joku muu harrastanut puolukoiden poimintaa, puolukkahillon keittämistä, pannulappuilua, Stieg Larssonin kirjoja tai elokuvia? Olisi mukavaa kuulla, onko siellä ruudun toisella laidalla harrastettu samoja asioita.

[Voiko mukavampaa syyspuuhaa ollakaan kuin puolukkametsässä samoaminen.]

[Tässä kahden puolukkalitran hillosaldo.]

Sattuipa tässä upea yllätyskin. Olen kuulemma voittanut jotakin Naukuvat lankakerät -blogin synttäriarvonnassa. Uutinen piristi päivääni mukavasti, että kiitos ihanasta yllätyksestä bloginpitäjä Sonja!

[Nämä mansikat menivät apen isosiskolle perheineen. Sisko on hurjan taitava käsistään.]

[Onneksi kesän auringonvaloa voi säilöä valokuviin syksyn pimenevien iltojen iloksi.]

[Lasipurkissa on joskus ollut ehtaa mansikkahilloa. Nämä liinapainot olivat järjestysnumeroltaan 47-50.]

Tuntuu, että justihin minä päivitin käsitöitäni tänne blogiini, mutta moon vääräs. Viime postauksen jälkeen on sentään valmistunut kaksi satsia pöytäliinapainoja, pöytäliina ja verhot. Pöytäliinapainot ovat menneet jo uusille omistajilleen; en siis edelleenkään omista omia liinapainoja. Ompelukset koristavat lakeuksilla mökin ikkunaa ja pöytää.

[Tämä toinen mansikkasatsi meni anopin isoveljelle ynnä hänen vaimolleen.]

[Ripustin lasipurkkiin tiketin, josta selviää mitä nämä syötäväksi kelpaamattomat manssut ovat.]

[Näiden liinapainojen järjestysnrot olivat 51-54.]

Viime aikoina olen hurahtanut näihin:

- puolukoiden poimiminen/noukinta
- kurkien kokoontumisajojen seuranta pilvettömällä taivaalla
- hölkkääminen (syyspimeinä iltoina kukaan ei huomaa punakkaa ja puhisevaa lenkkeilijän naamaa)
- Villaketun tähdittämä uusi lifestyle tv-sarja Ratula
- Lauri Tähkä ja Elonkerjuu
- pohjanmaan murresanat
- dekkarit (se oli taas menoa, kun sain Anna Janssonin uusimman lainaan; enää on lukematta vain yksi Janssonin suomennettu dekkari)
- tanskalaiset tv-sarjat: Anna Pihl ja Rikos

[Mökille ommella surautin iloisen vihreän vehreät verhot.]

 [Verhojen kaveriksi hurruutin ompelumasiinalla myös ruudullisen pöytäliinan.]

On kummallista, että elin yli 20 vuotta tietämättä Pohjamaasta juuri mitään, ja nyt siippani kautta olen uponnut syvälle Pohjanmaahan, pohojalaasuuteen ja hukannut silmäni lakeuksien aakeille laakeille. Hyvä näin, koska Suomi-kuvani on Pohjanmaan kautta laajentunut valtavasti. Eikös se monesti ole niin, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Mökkeillessäni taas lakeuksilla vastaan tuli jotakin hyvin kotoista. Appeni löysi vanhan pahvisen koulurepun kätköistä sillaa alkuperäisessä myyntipakkauksessaan. Löydöstä innostuneena dokumentoin aarteen kuvina ja tekstinä tänne teidänkin iloksi.

 [Antiikkia tuplasti: paffinen reppu ja sillaa ajalta, jolloin Säterin tehdas oli vielä voimissaan.]

 [Nainen mainostaa sillaa ruudullinen huivi päässään.]

Sillaa - vähien villojen jatkoksi

Silla kotitalouden käytössä. Sillaa voidaan kehrätä yksin tai yhdessä villan kanssa. Kehrätessänne villan kanssa, voitte käyttää sillaa aina 50%:iin saakka, jolloin silla on sekoitettava villaan ennen karstausta hyvin huolellisesti. Silla ei värjäänny villaväreillä, jotenka sillan ja villan sekoitusta villaväreillä värjätessä silla jää valkoiseksi, ja voidaan täten aikaansaada kaunis sekaväritys. Silla on pehmeä ja taipuisa. Pesussa silla ei vanu. Kokeilkaa sillaa, jolloin tulette huomaamaan sen hyvät ominaisuudet varsinkin villan kanssa sekoitettuna.

399.200.000.7.47 - Säteri Osakeyhtiö 

 [Toivon, että Säterin tontti tarjoaa töitä vielä tulevaisuudessakin.]

Jukelintähäre, moon praatannu ny liian raavahasti. Notta tää päässilimäänen puikkaa ny takavasemmalle.