Nimittäin näiden virkattujen kesähattujen kanssa. Beige ja pinkki hattu menivät äidilleni ja anopilleni. Turkoosin pidin itselläni. Jokaisen hatun virkkasin erikokoiseksi, mutta hattujen virkkuu saajalleen sopivaksi oli lopulta vaikeaa, kun oikeaa kokoa piti arvuutella ilman sovitusta. Virkkasin hatut samalla ohjeella kuin jo aikaisemmin esittelemäni farkunsinisen hatun.

Oli ihanaa huomata, että te: Lumikide, Amalia48 ja Ninnu olitte jo ehtineet kaivata elonmerkkejä täällä. Kiitos teille ilahduttavista kommenteistanne. Postaaminen venähti pääosin siksi, että kotitietokoneemme on usein todella hidas. Kone alkaa vain yhtäkkiä raksuttaa jotain itsekseen; ehkä se päivittää jotain tarpeellista, mutta raksuttelun aikana koneella ei voi tehdä oikein mitään. Mikään ei ole minusta sen turhauttavampaa kuin odottelu tietokonetta käyttäessä tai nettiä surffatessa. Tästä syystä koneen äärellä istuminen ja postaamisen yrittäminen ovat suosiolla jääneet vähemmälle, vaikka olin jo siirtänyt uusia kuviakin Vuodatukseen.

Toinen ja paljon mukavampi syy bloggaustaukoon oli se, että poikkesin lomamatkalla Italiassa: Venetsiassa ja Gardajärven pohjoisrannalla Rivassa. Palasin upealta reissulta varhain tiistaiaamuna. Varhain samana aamuna sain lukea lehdestä ensimmäisen kerran Atlantilla sattuneesta lentokoneonnettomuudesta. Uutinen on kyllä vetänyt mielen apeaksi. Koska itsekin lensin saman vuorokauden aikana, niin jotenkin tuota murheellista Air Francen matkustajalentokoneen onnettomuutta on tullut ajateltua eri tavalla. Vaikka kyseisen lentokoneen matkustajia ei voida enää pelastaa, olisi tietysti hyvä saada onnettomuuteen johtaneista syistä jokin selvyys.

Mutta sitten kissoihin. Koska minulla on kerrankin postata kissankuvia, niin tietysti postaan ne. Poikkesin tuossa toukokuun alussa Marjamäen Pajutilalla. Siellä eräässä myymälärakennuksessa minut yllätti punavalkoinen kissa, joka tietenkin piti kuvata. Kissa oli Pajutilan oma kissa, joka esiintyy Pajutilan kotisivuillakin. Kissa oli kulkenut avoimesta ovesta sisään myymälärakennukseen ja käynyt päiväunille yhteen lattialla olleeseen koriin, joka oli täynnä myytäviä tekstiilejä. Tai sitten kissan läsnäolo oli tarkkaan harkittu myyntikikka. Tällä kertaa en ostanut Pajutilalta muuta kuin pullakahvit, mutta tuon suloisen kissan olisin saattanut ostaakin, jos se olisi ollut myytävänä.

Amalia48 oli viskannut minua haasteella, joten tässä vastaukset Amalialle:

Neljä työtä, joita olen elämäni aikana tehnyt: kirjastonhoitaja, maitosuodatinvalmistaja, tekstiilihuoltaja ja käsityöpajan ohjaaja.

Neljä televisio-ohjelmaa, joita tykkään katsella: Strömsö, House, Antiikkia&antiikkia ja Elämäni eläimet: nuoret eläinlääkärit.

Neljä paikkaa, joissa olen ollut lomalla: Kreeta, Kanaalisaaret, Avignon ja Venetsia.

Neljä internet-sivua, joilla käyn melkein päivittäin: Aamulehti, Helsingin Sanomat, Lentävä lautanen sekä oma sähköposti.

Neljä lempiruokaani: kaikenlaiset kalaruoat, kuten kalapullat ja uunilohi; kaikenkirjavat pastaruoat, kuten lasagne ja broileripennepastavuoka sekä pasta erilaisilla kastikkeilla ja lisäkkeillä höystettynä, kuten vaikka pestokastikkeella, rucolalla ja pinjansiemenillä.

Neljä paikkaa, joissa mieluummin olisin juuri nyt: retkellä, jossakin Suomen kauniista majakoista, järven/meren rannalla, Pispalassa tai jonkun kissan kotona.

En nyt osaa haastaa ketään, koska en ole viime aikoina seurannut blogistaniaa aktiivisesti, enkä siitä syystä tiedä, kuka tähän jo on vastannut. Mutta ken ei vielä ole tähän haasteeseen osallistunut, niin saa tämän vapaasti napata tästä blogiinsa. Ciao!

Usein lahjapaketit tulee paketoitua kiireessä. Äitienpäiväpaketin halusin paketoida ajan kanssa, ja tavallista koristeellisemmin. Nappasin jostain käsiini virkatun kukan ohjeen, jota mukaillen virkkasin kukkasen ja ompelin siihen vielä lisäkoristeeksi pieniä lasihelmiä. Kukan taustapuolelle ompelin hakaneulan, joten kukan voi halutessaan kiinnittää myös kankaaseen.

Äitienpäiväkortti puolestaan valmistui Tilda-arkkien avulla ja pääosassa loistivat tällä kertaa kolme käsilaukkua - niitä kun ei naisella voi olla koskaan liikaa.

Tulipa tuossa huhtikuun lopulla tehtyä elämäni ensimmäinen reissu Espooseen. Tapiolan keskustassa näin myös ulkoministeri Alexander Stubbin perheineen. Samalla reissulla tuli poikettua muutenkin pääkaupunkiseudulla, ja yhteen kyläpaikkaan nappasin tuliaisiksi kauan valmiina olleet pannulaput. Siis minulla todellakin oli lahjavarastossa kolme valmista pannulappua odottamassa uutta omistajaansa. Pannulaput olivat joskus eräiden toteuttamieni nettisivujen kuvausrekvisiittaa, joten siitä syystä en ehkä ollut aikaisemmin raaskinut antaa niitä kenellekään. Nyt lahjavarasto on muistini mukaan tyhjä, mutta pääasia, että nuo useamman vuoden marinoituneet pannulaput pääsivät uuteen kotiin. Hyödynsin pannulappuihin erilaisia langanpätkiä, jotka eivät yksinään olisi riittäneet mihinkään isompaan työhön.

Malli: Joka tyypin virkkauskirja (tekijät: Anne-Maija Immonen, Minna Metsänen ja Susanne Ranta-Kiiski), malli nro 9. lierihattu s. 78-79
Lanka: 2 kerää farkunsinistä Novitan Samosta (50% puuvilla & 50% akryyli, 50 g = 90 m, puikot 4.5-5 mm, hellävarainen pesu 40-asteessa, silitys 1 pisteellä, 10 x 10 cm mallineule: 16-17 s x 24-25 krs.)
Virkkuukoukku: 4.5 mm

Nalle pääsi pitkästä aikaa mannekiiniksi, kun sain virkattua sinisen kesähatun valmiiksi. Kuvissa Nalle muistuttaa aivan Karhuherra Paddingtonia, josta kertova kirja oli muuten elämäni ensimmäinen kirjastosta lainattu kirja. Muistan miten hienoa oli jo olla niin iso tyttö, että sai oman kirjastokortin ja pääsi lainaamaan itseä kiinnostavia kirjoja. Ensimmäisellä kirjastokäynnillä lainasin muitakin kirjoja, mutta Paddington on jäänyt niistä parhaiten mieleeni.

Nykyään kirjastosta tarttuu matkaan usein joku käsityökirja. Selatessasi tässä pari viikkoa sitten kirjastossa Joka tyypin virkkauskirjaa löysin kauniin kesähattumallin, jollaista olin etsiskellyt ystävääni varten. Hankin ohjeenmukaista lankaa ja virkkuukoukun, ja noudatin ohjetta tällä kertaa säntillisesti. Kaupan lankahyllyä tutkiessani Samoksen värivaihtoehdot olivat valkoinen, farkunsininen, beige, pinkki, turkoosi ja keltainen. Koska sininen on yksi ystäväni lempiväreistä, päädyin farkunsiniseen Samokseen.

Hattua oli sikäli mukavaa virkata, että oma pääni kävi sovitusmallista, koska ystävälläni ja minulla on samankokoinen päänuppi. Ensimmäinen hatunvirkkuu tosin tuotti liian ison hatun, mutta purkamisen ja toisen yrityksen jälkeen hatusta tuli juuri sopiva.

Nyt kesähattu on jo matkannut postin mukana ystävälleni, joka voi nauttia kevään ja kesän auringonpaisteesta uusi hattu päässään, vaikka syöpähoidot ovat tukkaa harventaneetkin. Hattu on sen verran joustavaa mallia, että se mahtuu päähän myös sitten, kun tukka taas kasvaa hoitojen jälkeen takaisin. Lähetän ystävälleni näin bloginkin välityksellä voimia ja halauksen. Kyllä me tästäkin koettelemuksesta vielä voittajina selvitään!

Helmeilyn parissa tuli myös vietettyä taas tovi, koska kummipojan isosiskoille piti keksiä jotain viemistä. Lahjavarastossani oli uutta omistajaa odottamassa jo yksi omatekoinen helmikoru, joka päätyi varastoon siksi, että se ei mahtunut omaan kaulaani eikä riittänyt myöskään kaksinkerroin ranteeseeni. Nyt siis päätin tehdä samalla mallilla tälle korulle kaverin, jotka saivat nimen Marmorihelmet.

Korun helmet ovat jälleen silkkaa muovia, mutta edelleen kierrän kalliimmat helmet kaukaa suosiolla, koska omat helmeilytaitoni eivät ole vielä kovin kaksiset. Nämäkin Marmorihelmet aloitin noin viisi kertaa uudelleen ennen kuin löysin sopivan tavan toteuttaa korumalli tämänkokoisilla helmillä. Lopulta olin onnellinen, kun sain valmista aikaan ja vieläpä ajoissa.

Luin muuten toissapäivänä uusimman Suuren Käsityölehden pääkirjoituksen, joka oli mainion Villaketun kirjoittama, ja jutun lukeminen hymyilytti. Villakettu hehkuttaa kirjoituksessaan Tone Finnangerin Tildaa samaan tapaan kuin minäkin viime postauksessani. Kevät taitaa olla otollista aikaa hurahtaa Tildailuun tai mihin tahansa itselle uuteen juttuun.

Päätän postaukseni linkkivinkkiin: suosikkikirjailijani Anna-Leena Härkönen on perustanut ruokablogin, jota kannattaa ehdottomasti käydä kurkkimassa.

Askartelin muutamia pääsiäiskortteja. Tämä malli oli suunnittelutyön neljäs ja yksinkertaisin versio. Näitä yksinkertaisia kortteja laitoin postin matkaan eniten. Kolme edellistä versiota olivat koristeellisempia. Miten yksinkertaisen suunnitteleminen on aina niin vaikeaa, vaikka omaan silmään yksinkertaisemmat mallit ovat yleensä parempia. Ehkä tarvitsen vain lisää harjoitustunteja korttiaskartelussa ja yksinkertaisuuden tavoittelussa. Tuon pupujussin mallin löysin Tone Finnangerin Tilda-kirjasta nimeltään Tildan kevät - ompelua ja askartelua. Tilda-kirjoja selatessa on helppo uskoa, miten niin moni on hurahtanut Tonen Tilda-maailmaan.

 
[Talouselämä nro 11/2009]

Neulojana oli mukavaa huomata, että villasukat ylittivät uutiskynnyksen myös Talouselämä-lehdessä. Uutiskatsauksen loppukevennykseksi kävin ottamassa kuvan suurimmasta näkemästäni neulegraffitista.

[Ratinankatu, Tampere]

Hyvää huhtikuuta!